Ruotsissa myynnissä olevista pyöristä parhaalta vaikuttava vaihtoehto oli siis eteläruotsissa, skoonessa, pikkukylässä nimeltä Ekeby. Yksityiskohtaiset ajo-ohjeet perille asti löytyivät helposti netistä, osoitteesta www.viamichelin.com. Matkaa Tukholmasta Ekebyhyn on n. 570km yhteen suuntaan ja ajoaikaa tarvitaan n. 12h edestakaisin. Suunnitelmana oli mennä laivalla Tukholmaan ja käydä päivän aikana hakemassa pyörä, sekä ehtiä vielä illalla laivaan Tukholmaan. Vaikea yhtälö, mutta vähän aikaa eri laivayhtiöiden aikatauluja tutkimalla selvisi, että Vikingillä Turun kautta se voisi onnistua. Siispä varaus Vikingille hytistä ja autopaikasta ja matkaan.
Matkaan lähdettiin hyvin varustautuneena iso kasa kruunuja taskussa (kun eivät pahukset huoli euroja, tuli valuutanvaihdosta lisäkuluja ja viimehetken stressiä…). Kulkuvälineeksi lainattiin tuttavan VW Transporteria joka kokonsa puolesta meni henkilöauton hinnalla Vikingillä (korkeus alle 190cm). Perjantai-illalla lähdimme kaverini Markon kanssa kohti Turkua ja jo matkan puolivälissä muistui mieleen, että kaikki tulostamani tarkat ajo-ohjeet olivat kotona keittiön pöydällä… Että se siitä hyvästä etukäteisuunnittelusta… No, olihan meillä myyjän puhelinnumero ajo-ohjeiden kysymistä varten ja laivaan päästyä ensimmäiseksi hankittiinkin Ruotsin kartta mielenrauhan vuoksi.
Lauantaiaamuna klo 6:30 oltiin Tukholman satamassa. Liikennettä ei tuohon aikaan ollut nimeksikään joten kaupungista ulos päästiin nopeasti. Volkkari suunnattiin kohti etelää ja motaria ajettiin niin kovaa kuin transportterilla uskallettiin, eli 125-130km/t. Linköpingin kohdalla oli vähän kevennettävä kaasujalkaa, koska SAABit lensivät aika matalalla.
No, nehän olivatkin Ruotsin ilmailuteollisuuden saavutuksia joita oli nosteltu pylvään nokkaan pitkin tienvartta. Malleja löytyi 50-luvun ensimmäisistä suihkukoneista alkaen Viggeniin asti. Ja Markon kamera lauloi...
Jönköpingiä ennen oli pakko hetkeksi pysähtyä ihastelemaan Vätternin maisemia.
Tässä näköalaa etelään päin:
Aika iso järvi, ainakin verrattuna Tuusulanjärveen...
Ja riittää sitä järveä jonkin verran pohjoiseenkin päin...
Kuninkaan rantahuvila oli kyllä upealla paikalla, mutta olivat päästäneet rapistumaan vähän huonoon kuntoon...
Upeaa näköalaa olisi katsellut pidempäänkin, mutta aikataulu ei sitä sallinut vaan matka jatkui. Soitin Gunnarille ilmoittaakseni, että olisimme parin tunnin sisällä perillä. Liekö syynä katkos kansainvälisessä yhteydessä vai mikä lie väärinymmärrys, mutta hän kertoi, että he olisivat juuri seuraavat pari tuntia kirkossa poikansa konfirmaatiossa! Kerroin, että meillä oli liput illalla Tukholmasta lähtevään laivaan ja aikataulu oli tiukka, joten emme ehtisi odottaa kauaa. Onneksi Gunnar ymmärsi tilanteen ja lupasi tulla paikalle heti kun olisimme perillä. Loppumatkasta tulikin sitten haastavampi kuin olimme odottaneet, sillä tietenkin päätiellä oli isot tietyöt käynnissä ja liikenne ohjattiin kiertotielle. Perille Ekebyyhyn löydettiin kuitenkin, kartasta huolimatta ja kylä osoittautui niin pieneksi, että löysimme oikean osoitteen ihan vahingossa. Gunnar odottikin jo pihassa meitä kirkkovehkeet päällä...
Pyörä näytti luonnossa ihan yhtä hyvältä kuin kuvassa. Ainoa kauneus”virhe” oli supermoto-mallia oleva etulokari. Pyörä oli kuulemma ollut ensin kaverilla, joka kokeili sillä supermotoa , jonka jälkeen Gunnar oli ajanut sillä korkeintaan 5h. Jalkatapit olivat terävät kuin uudessa, kaikki laakerit vaikuttivat jämäköiltä ja päältäpäin ei ollut syytä epäillä, etteikö vähäinen ajomäärä voisi olla totta. Gunnarin mukaan pyörällä oli ajettu viimeksi tasan vuosi sitten, toukokuussa 2004. Se oli kyllä helppo uskoa vuotavien etuiskarin stefojen perusteella... Yritimme Gunnarin kanssa vuorotelle polkea pyörää käyntiin pehmeäpohjaisilla pikkukengillä, ilman tulosta.
Onneksi älysin lähtiessä heittää ajosaappaat auton kyytin ja vaihdettuani ajosaappaat jalkaan, sain tarpeeksi potkua hommaan ja johan käynnistyi...
Todettuamme pyörän kunnon vastaavan kuvausta luovutin paksun setelinipun Gunnarille ja suuntasimme Kotari kyydissä paluumatkalle.
Matkalla bongasimme merkillisen selvästikin SAAB-merkkisen "ajoneuvon":
Ilmeisesti mallille ei ollut markkinoita ruotsin ulkopuolella, koska en ole suomenlahden täällä puolen nähnyt tuota mallia. Vai olisiko kyseessä ruotsalaisten versio Speden Warresta? Speden versio taisi vain olla vähän toimivampi...
Paluumatka sujuikin helposti ”tuttua” reittiä myöten. Vätternin rantaan saavuttua aiheutti Volkkari pulssin kohoamista sytyttämällä jäähdytysnesteen varoitusvalon... Ihmekös tuo oli että sitä alkoi janottaa kun meillä oli ollut ”pedal-to-the-metal” aamusta saakka :-) Onneksi nestevajaus oli vain parin desilitran luokkaa ja juomapullosta lisätty vesi nosti nestepintaa niin, että valo sammui. Kelloa seurattiin tiheään ja laskeskeltiin jäljellä olevaa ajoaikaa suhteessa laivan lähtöaikaan. Ainoa epävarmuustekijä laskelmissa, jonka vaikutusta emme osanneet etukäteen arvioida, oli Tukholman liikenne lauantai-iltana. Tukholmaan saavuttiin suht hyvissä ajoin, mutta jostain kumman syystä emme nähneet satamaan ohjaavia opasteita, vaan päädyimme Tukholman ohitustielle, josta yritimme sitten epätoivoisesti päästä takaisin, sillä seurauksella, että hetken päästä pyörimme keskellä Tukholman pikkukatuja. Hetken hapuilun jälkeen ohitustie löytyi ja pääsimme yrittämään uudestaan ”Södra länkenille”, eli tunneliin josta pääsee helposti Vikingin terminaaliin. Uusi yritys onnistui ja meille jäi jopa puolisen tuntia odotusaikaa ennen laivaan pääsyä.
Loppumatka sujuikin ilman ylimääräisiä kuvioita ja päästiin kotiin tutkimaan ruotsintuliaisia...
Kannattaako crossipyörä sitten hakea ulkomailta ? Pyöriä saa myös Suomesta, hyviä ja huonoja, halvalla ja kalliilla. Kotarin hinta oli samaa luokkaa halvimpien samanikäisten suomalaisten kanssa. Ruotsissa on kuitenkin etuna suuremmat markkinat ja siten vaihtoehtojen suurempi määrä, joka on tietty ostajalle eduksi. Hintaa nosti laivamatka (n.250eur) sekä n.1500km automatka (pa-kulut n. 120eur). Pyörän hakureissu oli kuitenkin kokemus sinänsä ja kotari vaikutti kaikin puolin hyväkuntoiselta ja vähänajetulta yksilöltä, joten ei se siis mikään hukkareissu ollut...