Keväällä 2001 etsiskelin jonkinlaista "kuntopyörää" jolla voisi taas jatkaa perheenlisäyksen (kaksoset Jenny&Jessica) hetkellisesti keskeyttämää crossiharrastusta. Vantaalta löysin erittäin siistin ilmajäähdytteisen ison luokan pyörän, Honda CR480 -82. CR480 oli tehoiltaan riittävä mutta iskareitten toiminta ei ollut samaa luokkaa moottorin kanssa, eikä luottamusta pyörään oikein syntynyt. Yritin löytää jostain kohtuuhintaista (=käytettyä) Öhliniä Hondaan, mutta tuloksetta. Honda siis myyntiin ja uudempaa etsimään. Loppukesästä sitten sattui silmiin Honda CR 500:n myynti-ilmoitus. Pyörä oli ns. hybridi: CR500 -88 moottori asennettuna CR250 -93:n runkoon . Sovimme myyjä kanssa tapaamisen Sipoon crossiradalla ja pääsin kokeilemaan pyörää kunnolla radalla. Ostopäätös syntyi heti ensimmäisten kierrosten aikana, mutta koeajoa piti silti jatkaa parikymmentä kierrosta ;-)
Pyörä oli "pientä viimeistelyä" ja säätöä vailla, joten parin ajokerran jälkeen päätin purkaa sen osiin rungon maalausta ja muoviosien yms. uusimista varten. Samalla tuli tarkastettua/uusittua kaikki laakerit.
Hondan vakio Showa:n takaiskari ei tuntunut kovin vakuuttavalta toiminnaltaan, vaan aiheutti ylimääräisiä kuvioita nostaen pulssia kuskilla. Säädöistä ei tuntunut löytyvän yhtään "oikeaa" yhdistelmää, joten aloin etsimään kunnollista takaiskaria - Öhlins-merkkistä siis. Keltaisesta pörssistä sattui silmiin myynnissä oleva CR 250 -93 jossa oli etuiskareina WP:n iskarit ja takana Öhlins. Soitto myyjälle ja varovainen tiedustelu kiinnostuksesta vaihtokauppaan, eli tarjosin vakio-Showaa vaihdossa Öhliniin. Pari viikkoa ja pari soittoa myöhemmin pääsimme yhteisymmärrykseen takaiskarien vaihtokaupasta ja päätin ostaa myös tuon WP:n etuhaarukan t-kappaleineen. Geometria t-kappaleissa oli sama kuin Hondan alkuperäisissä, mutta etuna oli mahdollisuus säätää ajoasentoa kääntämällä ohjaustangon kiinnityskorvakkeita. Korvakkeissa oli myös kumiset värinänvaimentimet, jotka vaimentavat viissatasen voimakkaita värinöitä.
Vaihtokaupan jälkeen oli vuorossa Öhlinsin huoltaminen. Öhlinsin parhaita puolia on se, että kuluneeseen iskariin saa ostaa varaosia (kulutusosia) erikseen (toisin kuin vanhempiin japanilaisiin takaiskareihin) joten tilaamalla uudet kulutusosat ja tiivisteet saatiin Öhlins huollettua "uutta vastaavaan" kuntoon.
Tältä Honda näytti syyskuussa 2001.
Loppukesästä ja syksyllä 2001 tehtyjen koeajojen perusteella CR500:n moottorin käytöksessä oli paljonkin parantamisen varaa. Huipputehoa oli kyllä vähintään riittävästi, mutta mutkista kiihdyttäessä ei matalilla kierroksilla ensin tapahtunut oikein mitään, kunnes kone "potkaisi" kunnolla tehoalueella. Vanhojen mx-lehtien koeajoartikkelien mukaan tämä oli tyypillistä ?85-89 mallien CR500:lle. Tämän tyyppinen tehoalue saattaa sopia joillekin radoille, mutta ajajan se väsyttää nopeasti ja vaikeuttaa pyörän käsittelyä.