Talven 2004 muutoksia
Iskarit
Iskariongelmissa parasta apua saa varmaankin Skogin Arilta (Skog Racing), jolla on paljon kokemusta CR500:sta, olihan hän mm. -92 maailmanmestari Joben mekaanikkona. Ari kertoi, että tuona kesänä jolloin kukaan ei ajanut vakioiskareilla, riitti Jobelle mestaruuteen Showan vakioiskarit, joissa oli muutettu shimmitystä! Jos vakioiskareista siis sai niin hyvät, että ne kelpasivat mestarille, niin kai niistä harrastelijallekin toimivat saa... Päätin siis kaivaa varastosta esille Hondan alkuperäiset Showat, kunnostaa ne ja laittaa ne WP:n tilalle. Sisuskalut lähetin Arille shimmitettäväksi.
Hankin myös uudet jäykemmät jouset, 0,45kg/mm vakio 0,40 sijaan. Muutos on aika suuri, mutta vakiojousethan on mitoitettu suurinpiirtein 60-kiloiselle keskivertojapanilaiselle kun taas meikäläisen paino ajovarusteissa on 90 kilon paikkeilla... Uusilla teflonholkeilla ja tiivisteillä + öljyillä keulasta tuli niin hyvä kuin tuollaisesta käytetystä keulasta on mahdollista saada. Tiivisteiden keston parantamiseksi hioin vielä kromipinnoista kaikki epätasaisuudet 1200 vesihiontapaperilla. Lopuksi suojasin alumiiniset yläputket kiveniskuja vastaan ns. "hiilikuitumuovilla". Hiilikuitumuovi on tavallista kontaktimuovia selvästi paksumpaa ja suojaa jonkun verran kolhuilta, joista voi pahimmillaan seurata etupään takertelua.
Takaiskarille ei mielestäni tarvinnut tehdä muuta kuin vaihtaa jäykempi jousi. Testien jälkeen selviää, onko shimmitykseen puututtava ollenkaan vai löytyykö toimiva säätö klikkereitä pyörittelemällä.
Sylinteri
Talvella ostin vähän viallisen uudemman, '96-mallisen sylinterin (Kiitokset Tommille!). Mittailin ja vertailin sitä vanhaan, '88-mallin sylinteriin ja totesin, että ainoa merkittävä ero oli lyhyempi imukanava, eli läppäventtiilit ovat lähempänä mäntää. '96-mallin sylinteri oli kanavien (imu- ja huuhtelukanavat) osalta kokonaiset 270cc pienempi. Seurauksena kampikammion puristussuhde kasvaa eli pumppaustehokkuus suurenee.
Tarkoitus oli putkittaa tuo sylinteri, mutta koneistamossa väittivät kuitenkin, että putki on mahdollista korjata hitsaamalla, joten päätin yrittää korjausta. Hitsauksen ja porauksen lisäksi pyysin koneistamaan sylinterin alatiivistepinnasta 1 mm pois ajoitusten muuttamiseksi (alatehon lisäämiseksi). Koneistuksen vuoksi vakio kannentiiviste ei enää toiminut, sillä squish-välys jäi aivan liian pieneksi. Apu löytyi ebay USA:n sivuilta. Eräs yrittäjä tekee kuparitiivisteitä tilauksesta edullisesti ja nopeasti halutulla paksuudella. Mittasin ja laskeskelin tarvittavan paksuuden ja reilun viikon kuluttua tilauksesta tiiviste oli jo postilaatikossa. Ja hintakin jäi alle maahantuojan vakiotiivisteen...
Näytin sylinteriä myös Ari Skogille ja tein kanaviin joitakin Arin neuvomia muutoksia, joita HRC käytti tehdaspyörissään. Eräs HRC:n kikka oli muuten jo kokeilemani ja toimiva "pakoputkiprikkaviritys": vakiota (50mm) ahtaampi pakoputken liitososa, joita HRC:llä oli kahta kokoa: 47mm ja 45mm. Tein tuon kuristuksen hakemalla paikallisesta putkiliikkeestä (!) sopivan paksuista vesiputkea (rautaa) josta sahatun pätkän painoin labyrintin sisään. Sopivan tiukalla sovituksella ei tarvitse hitsata ollenkaan ja labyrintti on palautettavissa alkuperäiseen mittaan helposti painamalla putkenpätkä ulos.
Jalkatapit
Jalkatappien koko on vuosien varrella kasvanut crossipyörissä ja hyvä niin - leveämmillä tapeilla on tukevampi seistä ja saappaan pohjakin saattaa kestää pidempään. Päätin tehdä CR:n kapeista vakiotapeista paremmat kokoa 46 oleville saappailleni. Hain rautakaupasta ohutta lattarautaa josta taivutin sopivan kaaren ja hitsasin vakiotapin ympärille levikkeeksi. Ennen hitsausta on muuten syytä kokeilla, että tappi mahtuu kääntymään saranoillaan myös levikkeen kanssa. Sitten viila käteen ja viilaamaan tartuntapykäliä. Lopuksi maalia päälle ja siinäpä se. Saahan noita leveämpiä tappeja valmiina kaupastakin, mutta jos ei kilpaile maailmanmestaruudesta, ei pienellä lisäpainolla (verrattuna titaanisiin tappeihin) ole merkitystä ja rahaakin säästyy helposti 100 euroa, joilla voi ostaa vaikka bensaa...
Rasvanipat
Takahaarukan laakeroinnin rasvaaminen on aika iso työ kaikkine purkamisineen joten hommaa helpottamaan virittelin takahaarukan akseliin rasvanipan ja hitsasin akselin toisen pään umpeen. Rasvan pääsy laakerille tapahtuu akseliin ja laakeriholkkeihin porattujen reikien kautta. Ja kun vauhtiin pääsin, laitoin nipan myös jarrupolkimen kylkeen:-)
Kytkimen keventäjä
Kytkimen toiminta helpottui kerralla kun sain hankittua ns. kytkimen keventäjän. Laitehan perustuu siihen, että kytkinkahvan vipusuhde muuttuu, eli siis tarvitaan pidempi liikematka kahvalla kytkimen irrottamiseksi. Vähän säätöjä ja kytkimen jäykkyyskään ei enää vaivaa... No, ei se vieläkään ole 525SX:n nestekytkimen veroinen, mutta sinnepäin...
Tuntimittari
Ajomäärän seuraaminen kellon kanssa on hankalaa, varsinkin jos itse ajaa ja yrittää arvioida radalla vietettyä aikaa. Todellisuudessa ajoaika voi heittää paljonkin arvioidusta ja moottorin kriittisille osille voi tulla käyttötunteja vaarallisen paljon. Ajomäärän seuraamiseen avuksi hankin yksinkertaisen ja helppokäyttöisen (=automaattinen) käyttötuntimittarin / ajoaikamittarin. Mittari on merkkiä Sendec, mutta aivan samaa mittaria myydään milloin milläkin logolla (KTM, Dubach Racing yms.). Tuntimittari toimii aina moottorin käydessä, joten sillä on hyvä seurata moottorin osien käyttötunteja. Patteri kestää valmistajan ilmoituksen mukaan 12-15 vuotta (!) joten ihan kertakäyttötuotteesta ei ole siis kyse. Asennus oli helppoa: mittari ruuvataan (tai liimataan) sopivan suojaiseen kohtaan runkoon kiinni, ja mukana seuraava johdonpätkä pyöräytetään 4-5 kertaa tulpanjohdon (tai tulpanhatun) ympärille ja laite on valmis mittaamaan moottorin käyntiaikaa. Kiinnitin mittarin Hondaan ruuveilla emäputken viereen tankin eupuolelle, josta tunnit on luettavissa helposti ja mittari on hyvin suojassa kiveniskuilta.
Tältä CR näytti talven jälkeen:
