Honda CR250 '93 rungon vahvistuksia

Kesä oli ohi ennenkuin huomasinkaan, kaikkea muuta "tärkeämpää" puuhatessa (siis taloa ja pihaa laittaessa) ja syksyn tultua tulikin sitten kiire saada Honda ajokuntoon ennen ratojen sulkemista. Hondan runko kaipasi vahvistusta useammasta kohdasta. Hondan runkoa suunniteltaessa insinöörit olivat ilmeisesti pyrkineet äärimmäiseen keveyteen, mutta seurauksena runko ei kestänyt kunnolla edes 250cc moottorin rasituksia, isomukisesta puhumattakaan. HRC:n ohjeista sain hyviä vinkkejä tehdaspyöriin tehdyistä vahvistuksista. Lisäksi tarvittiin vahvistusta omien kokemusten perusteella heikoiksi havaittuihin kohtiin. Allaolevassa kuvassa on merkitty paikat joita vahvistin (ohjeet pätevät myös '92-mallin runkoon, joka taisi olla vielä heikompi kuin '93) :

1. Rungon yläputki. Tein vahvikkeen leikkaamalla putkesta puolikkaan, joka sopi runkoputken päälle tiukasti. Vahvikkeen hitsasin kiinni kauttaaltaan ulkoreunoista. Ideana on kasvattaa ylärunkoputken halkaisijaa ja siten rungon vääntöjäykkyyttä eli tukevuutta.
2. Takahaarukan ja iskarin yläkiinnityksen välinen vasen runkoputki. Ketjun kautta välitettävät 60+ hp pyrkivät vääntämään runkoa takahaarukan kiinnityspisteen kohdalta, joten vasenta puolta on syytä vahvistaa (kertoi Roger DeCoster)
3. Takahaarukan laakerointipiste vasemmalla puolella. Sama syy kuin kohdassa 2.
4. Pohjapanssari. Panssari suojaa moottoria ja kiinteästi runkoon hitsattuna lisää myös rungon vääntöjäykkyyttä. Lisäpainoa tulee n. 1,5kg mutta se on pyörän ajettavuuden kannalta "parhaassa mahdollisessa paikassa" eli lähellä painopistettä (ja matalalla).
5. "Y-haaran" alue, eli kohta, jossa eturunkoputki haarautuu kahteen osaan. Varsinainen ongelma-alue. Vahvistin hitsaamalla molemmille puolille alaspäin haarautuviin putkiin paksummasta putkesta leikatut "puolikkaat" päälle. Myös Y-haaraan lisäsin vahvikelevyn tukevoittamaan rakennetta.

Hitsausten jälkeen maalasin rungon amerikkalaisella autojen alustamaalilla. Crossipyörän maalaus joutuu koville hiekkasuihkussa ja kolhuissa, joten saapa nähdä kestääkö tuo tavallista automaalia paremmin. Värivalikoimaa löytyi kuten T-Fordissa aikanaan (vain mustaa) joten sen täytyi kelvata... Tämän näköinen siitä tuli valmiina (syyskuussa 2004).

Ehdin syksyllä vielä testaamaankin Hondaa ennen maan jäätymistä. Ensivaikutelma oli että eipä tullut tehtyä turhaa työtä, sillä Honda tuntui jotenkin paremmalta, vakaammalta ajaa. Mutkissa oli helpompi pitää ajolinja eikä pyörä ollut niin "uraherkkä" kuin ennen. Täytyy muistaa, että Hondan runko oli aika paljon ajettu ja väsynyt ja ehkä siksi vahvistusten vaikutus oli niin selkeästi havaittavissa. Toivottavasti rungon ratkeilu saatiin näillä kuriin. Aika näyttää...

CR500 sivulle 9->