Vakiona '76 Suzuki RM 125:n teho oli luokkaa 26,5 hv@10500 rpm. Aika vähän verrattuna nykypäivän yli 40hv:n lukemiin. Tehon lisäämiseksi iskutilavuuden kasvatus on hyvä keino, mutta yksinään siitä ei välttämättä ole hyötyä, jos ei samalla tehdä muitakin muutoksia. Teho riippuu siitä, kuinka paljon palotilaan saadaan jäämään palavaa polttoaineseosta, joten imupuolikaan ei saa "ahistaa".
Imupuolen ajoituksen muutoksesta kerroin jo aiemmin ja seuraava kohde oli läppäventtiili. Suzukin moottorissa on imukanavassa kaksiläppäinen venttiili imukanavan alaosassa männän hoitaessa edelleen pääosan seoksen ohjauksesta. RM:n läpät olivat metallia ja kanavan virtausala pieni. Brian lähetti malliksi kuvan DG:n valmistamasta läppäventtiilistä, jossa oli kaksi riviä läppiä vastakkain jyrkässä kulmassa. Huomasin, että vakioläppärungosta voi tehdä lähes DG:tä vastaavan avaamalla rungon toiseen sivuun aukot ja tekemällä siihen sopivat läpät. Lisäläpillä virtausala lisääntyy lähes kaksinkertaiseksi. Allaolevissa kuvissa näkyy vasemmalla RM:n vakio 2-läppäinen venttiilirunko ja oikealla alkuperäisestä rankasti muutettu (sahausta, viilausta, hitsausta) muutosten jälkeen.
Läppärungosta puuttuu tässä vielä vaimennusaine, joka estää läppiä murenemasta niiden hakatessa läppärunkoa vasten parhaimmillaan (pahimmillaan) 175 kertaa sekunnissa (10500 rpm). Vakiona rungossa on kumipinnoite, mutta se jouduttiin poistamaan hitsaamisen vuoksi. Vaimennusaineeksi laitettiin kumimaista kittiä, polttoainetta kestävää polysulfidikumia, joka tarttuu hyvin alumiiniin.
Läpät tuohon omaan läppärunkoon joutui tietysti tekemään itse. Mopo-Sport myy tarkoitukseen sopivaa Malossin valmistamaa hiilikuitu- sekä lasikuitulevyä (kutsuvat jälkimmäistä "karboniitiksi"). Tein ensimmäiset läpät hiilikuitulevystä, mutta pari vuotta hyllyssä lojunut levy oli yhtä kiero kuin pahvilevy johon se oli pakattu. Siitä ei siis saanut tiiviisti sulkeutuvaa läppää aikaiseksi. Kannattaa olla tarkkana kun hankkii tuota Malossin levyä, että saa mahdollisimman suoran paketin... Hyllystä löytynyt pala Malossin lasikuitulevyä oli pysynyt suorana, joten tein siitä sopivan muotoiset tiiviit läpät. Malossin levyä on helppo työstää terävillä saksilla ja levyjen reunat saa pyöristettyä vesihiomapaperilla. Lasikuituläpät tuntuvat "näppituntumalla" notkeammilta kuin hiilikuituiset, eli vastaavat paremmin painevaihteluihin alakierroksilla (parempi vääntö). Mutta nähtäväksi jääkin, miten nuo pysyvät vauhdissa korkeilla kierroksilla...